Suomenlapinkoirapentueet










FI EE MVA Suopunkitytön Suomipoppia FI28878/17

Kuuuran terveystiedot: Lonkat B/B (ind. 109), kyynärät 0/0, silmät terveet (09/18), pompe terve vanhempien perusteella, prcd-pra terve vanhempien perusteella

Loihakka Lokan Rauta-Airo FI53159/16

Joiku on jalostustarkastettu ja se on hyväksytty ulkomuodon ja luonteen osalta. Terveystiedot: Lonkat A/B (ind. 112), kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät ok(2/19), prcd-pra terve(a), pompen terve(a), dm terve(A)

Kuuralle valikoitui urokseksi Joiku pitkän etsiskelyn jälkeen. Pari leikki lemmenleikkejä kesäkuun alkupäivinä. Leikki tuotti tulosta ja Kuura synnytti 6.8.2020 5 pentua, 4 tyttöä ja yhden potran pojan.

Kuurasta voi lukea enemmän yläpalkin "Sijoituksessa" -kansiosta.

Joikun emäntä Sanna luonnehtii Joikua näin:

"Ensimmäiseksi tulee mieleen luonnehtia Joiku helpoksi ja mukautuvaiseksi. Meidän perheessä koirat ovat osa elämää aina; arkena ja vapaalla. Reissaamme kolmen lapinkoiran kanssa jalkaisin ja auto matkaillen ympäri vuoden. Joikun elämässä luonnossa liikkuminen on ollut merkittävässä asemassa pikkupennusta saakka. Joiku on syntynyt lokakuussa 2016 ja runsaslumisena talvena, alkuvuodesta 2017 Joikua osin kannettiin mukana kun pikkuiset pennun jalat eivät vielä hangessa riittäneet.

Koiran kasvatuksessa on oppia ikä kaikki ja niinpä minäkin olen jo kahden harjoittelun jälkeen oivaltanut, että pentua pitää todellakin tutustuttaa erilaisiin ympäristöihin. Joiku on ollut pentuna mukana mm. hevostallilla ja talviriehassa ihmispaljouden keskellä, myös yökylässä ihan itselleen outojen ihmisten luona, eikä se noita tilanteita oudoksunut. Toki oli ratketa riemusta kun taas pääsi oman lauman sekaan. Eli kyllä se laumaansa osaa arvostaa.

Aikuisella iällä Joiku on osoittanut mukautuvaisuutensa ja sosiaalisuutensa mm. niin, että on ollut puolisoni mukana töissä nuorten Ohjaamossa. Siellä Joiku tassuttelee vapaana ja käy tervehtimässä työkavereita ja asiakkaita. Yleensä se sitten valitsee asemapaikakseen sen ihmisen, joka parhaiten jaksaa rapsuttaa. Asumme aivan maalla, mutta noilla työreissuilla Joiku on tutustunut kaupunkimaisemaan ja osoittanut pärjäävänsä sielläkin. Esim. kauppakeskus Valkean läpi kuljettaessa Joiku on suhtautunut ihmispaljouteen rennosti, häntää heilutellen.

Kun kuljemme kylän raitilla, tulee joka reissulla vastaan lapsia, jotka kysyy ”saako niitä koiria silittää?” Kolmen koiran kanssa emme tohdi lapsilaumaan mennä, mutta Joiku on aina se, jota sitten ihan oudot lapsetkin tohtii päästää rapsuttelemaan. Valtaosin kuljemme metsissä ja pelloilla, missä ei välttämättä muita koiranulkoiluttajia vastaan tule. Jos kylällä koko laumana kuljettaessa tulee vastaan koiria, saattaa kolmen kopla innostua haukkumaan, mikäli tilanteeseen ei itse ehdi valmistautua. ”Ohita nätisti” toimii meillä kuitenkin melkoisen hyvin. Tosin, jos vastaantulija tien toiselta puolelta huutaa täyttä kurkkua, ottaa se sitten lopulta meilläkin laumassa luonnolle ja vastataan samalla mitalla. Haukku ei haavaa tee ja mitään aggressiivisuutta ei Joikussa ole tullut esille, olkoon vastaantuleva koira millainen suupaltti tahansa.

Reagoiko ääniin? Joikulla ei ole ilmennyt ääni- / paukkuarkuutta. Pyssynpauketta se ei tosin ole tähän mennessä tainnut kuulla, mutta ilotulitusraketeista kokemusta on senkin edestä. Joikun ensimmäinen uusivuosi vietettiin metsän siimeksessä, paikassa, jossa ei raketteja ammuttu. Sen jälkeen ollaan oltu kotona ja vaikka maalla asutaan, on pauketta riittänyt. Joikun toisena uutena vuotena olin varta vasten ulkona testaamassa, miten suhtautuu raketteihin. Vierestä katsottiin kun raketteja ammuttiin eikä mitään pelosta tai säikkymisestä ollut merkkiäkään. Eli ei Joiku ääniä pelkää, mutta positiivisessa mielessä on kyllä kuulolla. Joikun luokse tulo on mallikelpoinen ja tulee erinomaisen herkästi luo kutsuttaessa.

Meillä kaksi koirista eli Joiku ja Joikun emä Unna ulkoilevat metsälenkeillä vapaasti. Joikulla ei ole riistaviettiä, kuten ei emälläänkään. Tämä onkin asia, josta voin olla ihan varma, sillä vertailupohjana minulla on meidän 10v. lapinkoiranarttu Tinka (eri sukua). Tinkalla on riistavietti ollut selvä pennusta saakka, eikä se ole iän myötä minnekään kadonnut. Erittäin harmillinen asia täällä meidän seudulla on se, että täällä on tänä kesänä todella paljon kyykäärmeitä. Sen vuoksi joudumme pitämään myös Joikun ja Unnan kytkettynä metsässä, ettei vahinkoa pääsisi tapahtumaan. Joiku ja nartut ovat kotipihalla irti koko lauma ja siinä pysyvät.

Onko ahne, leikkiikö leluilla, miten palkkautuu? Joiku palkkautuu mielestäni paremmin kehuilla, kosketuksella ja ilmeillä ja eleillä kuin herkuilla. Johtunee siitä, että alusta asti olen sitä arkitottelevaisuuteen noin opettanut. Joikun emän Unnan kanssa kävin toko alokasluokan ja sieltä opit hakeneena on Joikun kanssa ollut helppo oppia perusjutut kuntoon. Unna-emän kanssa meillä oli aina harjoitellessa taskut täynnä ruokaa, mutta Joiku ei ole sitä oppiakseen tarvinnut. Toki se on ruoan perso niin, ettei tarvitse syömään maanitella. Meillä lauma ruokailee kaksi kertaa päivässä ja kun kupin kuonon eteen laittaa, se syödään luvan jälkeen ja suu pyyhitään mattoon kiitokseksi.

Joiku on ollut pennusta asti oikein leikkisä, eikä tuo taipumus ole aikuistumisen myötä mihinkään kadonnut. Emänsä Unna on 7v. ja leikkisä sekin. Leikittää jälkikasvuaan varta vasten vielä nykyäänkin ja niitä on kyllä mukava seurata touhuissaan.

Löytyykö miellyttämisenhalua? Kyllä vain! Mikäli Joikun miellyttämisenhalu jälkeläisiin periytyy, ei tarvita erityisiä kommervenkkeja palkkaamiseen. Kehuminen ja eleillä, ilmeillä ja kosketuksella onnistumisen osoittaminen riittävät oikein hyvin.

Paimennustaipumusta? Sitä meillä ei valitettavasti ole toistaiseksi ollut mahdollista selvittää niin, että Joikun osalta olisi näyttöä. Joikun emä Unna kuitenkin on Posiolla mökkireissuilla lenkkeillessämme osoittanut porojen paimennukseen mieltymystä. Eli jos Joiku emänsä ja emän akana oleviin työkoiriin tulee, niin hyvä poropaimenkoirakin siitä olisi saattanut tulla. Täällä meidän korkeuksilla on vain harmittavan hankalaa paimennustaipumusta päästä selvittämään.

Tunnetko sukutaulun muita koiria? Siinäpä taisi jo edellä tulla selväksi, että Joikun emän Unnan varsin hyvin. Unna on ns. ”lukuja vaille ylioppilas” erittäin nöyrä ja viisas koira. Väittäisin, että Unnalla sitä paimennustaipumusta on ja sellaista työkoiran väsymättömyyttä. Touhukas on Unna-emä, kuten on poikansa Joikukin. Minulla oli kunnia oppia tuntemaan myös Unnan emä Kellokas Viidakonhymy. Hieno koira, jolta Unna on perinyt viisautensa."

Tässä yhdistelmässä molempien vanhempien takana on naapurin rotuunotettu Sierkis ER29967/90 hieno palkisen kuulu työkoira, joka eli pitkän elämänsä poroja paimentaen. Tunsin Sierkiksen hyvin ja arvostan suuresti sitä mihin se työssään pystyikään ❤ Kuuran puolella Sierkiksen tyttö Tähti SF21336/92 joka tuli Maijun koiraksi hänen ollessaan viisi vuotias. Vaihoimma sen naarasvasaan �� Joikun puolella Sierkiksen poika Jeri, jota käytettiin myös porohommissa. Sukutaulussa on monta koiraa jotka tiedän ja joitakin tunnen paremminkin. Kuura on kyllä aivan ihana koira, se ei vähistä hätkähdä. Tästä on suuri vaara, että jääpi pentu omaan pihaan.

Yhdistelmä jalostustietojärjestelmässä https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI53159%2F16&RekNoE=FI28878%2F17&Sukupolvet=6